Yllätin itseni ikävöimästä tarinointia. Rakastin kirjoittaa essee-tehtäviä kouluaikoina, joten uskon että elämänkokemuksen myötä minulla voisi olla värikkäitä novelleja kerrottavana. Novellit tulee olemaan tositarinoita elävästä elämästä, mutta mielikuvituksella höystettynä.

Kävisi edes joku

Ei, en tänäänkään herännyt auringon säteisiin. Mutta kuten monena aamuna, nousin varttia yli kuusi ylös. Olen aina ollut todella kohmeinen aamuisin, iän myötä asia on vain pahentunut. Kun iltaihmisen muuttaa aamuihmiseksi, tulos se ettei ole enää kumpaakaan harjoittelun myötä. Hetken aikaa kurkin ikkunasta jos näkyisi naapureita. Harmi ettei ketään näy pihalla. Hetken päästä naapurin rouva vilahtaa kiireellä ikkunan ohi, liekö töihin taas menossa. Vedän töppöset jalkaan, ei vieläkään sen enempää liikettä pihalla. Huokaisen, ja päätän hakea lehden joka tapauksessa. Silmäilen postilaatikoiden luona lehteä; ei, tänään ei lehteä tarkene ulos jäädä lukemaan, on turhan hämärääkin. Ei siis tänäänkään aamun toivotuksia.

Napsautan television päälle ja käyn keittää aamupuuron puheen sorinaa kuunnellen. Aamupuuro menee mukavasti lehteä lukien. Siirryn olohuoneeseen jutustelemaan, vaikkakaan minulla ei tänääkään ole paljoa kommentoitavaa käsiteltäviin aiheisiin, tyydyn nyökyttelemään. Tyhjää parempi.

Puhelin soi?! Vastaan outoon numeroon, se on puhelinmyyjä. Ilahduin kovasti että ennen yhdeksää aamulla sain seuraa. Tällä kertaa sain seuraa aivan ilmasiks, tai no postikulut joudun näytepakkauksesta maksamaan. En tarkalleen ottaen ole varma mitä lupasin kokeilla, mutta poika oli mukava.

Palaan olohuoneeseen seuralaisteni pariin, keskustelu käy kiihkeänä ilman minuakin. Mielelläni minä vain kuuntelenkin näin vakavan aiheen parissa, johon minulla ei kantaa ole. Tiedän kuitenkin että tästä tulee hyvä päivä, olihan minulla oikeaa seuraa jo heti aamusta, toisin kuin parina edellisenä päivänä.